Kardaanikunkun historiaa

Kardaanikunkku sai alkunsa, kun 1977 Jokkista kupla-Volkkarilla aloittanut Esa Lampi ei sopeutunut takamoottorisen auton rattiin ja lopetti kilpailemisen muiden autourheilutehtävien (JM-valvoja, radantarkastaja, kouluttaja yms) vuoksi siirtymällä kilpailujen tekemisen puolelle. Esa oli vannoutunut kardaaniauton ihailija ja harmitteli pitkään niiden menestymisen mahdollisuutta takamoottoriautojen seassa.

Lempäälän UA järjesti talvisin jäällä kilpailuita ja kesäkisana ajettiin Kanavakisa, joten oli luonteista tehdä kesäkisasta erikoiskilpailu. Seppo Markkanen ja Esa Lampi löivät viisaat päänsä yhteen ja levittivat kilpailukansiot pöydälle aloittaen vuoden 1986 Kanavakisan suunnittelun.Yhdessä he sitten päättivät kokeilla, montako kardaaniautoa saadaan mukaan, kun niitä ei vallan montaa näkynyt yhdessä kilpailussa. Kun muuan etuvetokuski sai kuulla kokeilukilpailusta, hän ehdotti, että mukaan otetaan etuvetoautot, jollaisella hän ajoi. Tuumasta toimeen, pannaan kutsuun vain etuvedot ja kardaanit ja sitten jännittämään kumpia tulee enemmän.

Koska isommat ja vauhdikkaammat autot tarvitsivat kunnon radan, päädyttiin kilpailun pitopaikaksi valitsemaan P-HUA:n Jäähdyspohjan rata Virroilla. Syyskuun puolessavälissä oleva tapahtuma ei kuitenkaan kiinnostanut etuvetokuskeja, ehdottajan lisäksi vain viisi muuta kuskia oli kiinnostunut! Sitten ajetaan vain kardaaneilla ja piste! Ja siitä lähtien on tosiaan ajettu vain kardaanivetoisilla JM-luokan autoilla (myös hinurit, master-auto, kaatokiito ovat kardaaniautoja) eli muut veto- tai työntötavat on kielletty Kardaanikunkussa, paitsi yleisöparkissa!

Ensimmäiseen Kunkkuun osallistui 133 yleiseen luokkaan ja 25 naiskuskia. Merkille pantavaa oli, että kaikki ilmoittautuneet myös osallistuivat! 850 maksanutta katselijaa näki viiden tunnin kolean kisan jälkeen 1. Kardaanikunkuksi kruunattavan Jorma Marjamäen Urjalasta puettavan turkisreunaviittaan ja kruunattavan Lempäälän Peltityö Riikosen lahjoittamalla kuparisella kruunulla. Kruunuperinne onkin jatkunut edelleen, samoin kruunajaismenot kilpailun päätteeksi. 1. Kardaanikuningatar oli vuonna 86 Eija Saari Kannonkoskelta, nuoret tulivat mukaan 1991 ja ensimmäisen kardaaniprinssin viitan sai harteilleen Jorma Keljo.

Kaksi ensimmäistä kisaa ajettiin Virroilla ja sen jälkeen tapahtumapaikkana on ollut pääsääntöisesti Tampereen Teiskossa sijaitseva Kaanaa, vain muutaman kerran kisa on järjestetty Nokialla (3 kertaa) ja Honkajoella (2 kertaa).

Aikojen saatossa kilpailuun alkoi osallistua yhä enemmän kilpailijoita. Jotta suuret osanottajajoukot saataisiin sopimaan kilpailualueelle ja lähinnä varikolle, keksittiin tapa toimia: kutsutaan edellisvuoden kilpailussa vähintään välieriin selviytyneet suoraan toiselle kilpailupäivälle ilman lauantain karsintakisaa. Näin ollen noin sata kilpailijaa ja autoa saapuu paikalle toisessa aallossa, kun lauantain karsiutuneet ovat poistuneet!

Faktatuomarit eli aluetuomarit olivat salaisesti käytössä jo vuonna 1988. Tämä toimintatapa saatiin virallistettua sääntöihin vasta kymmeniä vuosia tämä jälkeen.

Kilpailu lienee Suomen ainoa (ainakin suurin), jossa osanottajien kalusto on vain yhdenlainen: kardaanivetoinen auto, muunlainen auto ei kelpaa. Onpa etuvedoistakin tehty kardaanivetoisia!

Kardaanikunkku on saavuttanut asemansa suomalaisessa autourheilussa ja jokkiksen tiennäyttäjänä ennakkoluulottoman toimintatavan ja innokkaiden tekijöiden avustuksella. Lempäälän UA jatkaa maineikkaan Aidon ja Alkuperäisen Kardaanikunkun tekoa alan asiantuntijoiden ja ammattitaitoisen avustajakunnan tukemana.

Lähtöviivalla Kaanaassa 2007